Juhannus,
ihana Suomen suvi!
Lämpöä ja valoa,
keskikesän aikaa jaloa.


Meillä autoa pakkaillaan ja kohta suuntaamme Keuruulle
juhannusjuhlille Isoon Kirjaan. Tarkoitus olisi telttailla ellei vettä sada.
Yritetään pakata pehmeitä peittoja ja lämpöisiä vällyjä mukaan, sillä muistan sen kerran kun retkipatjoilla kovalla alustalla nukuttiin ja nukuttuamme joka paikkaa kolotti. Tosin eipä sekään lopulta juhannusmieltä pilannut.

15 vuotta taivallettu yhteistä matkaa...

~~
Siinä matkalla on kuljettu erilaisia teitä:

noustu käsikynkkää mäkiä ylös,

toisinaan viiletetty lujaa rinteitä alas.

Välillä on etsitty helppokulkuisempia teitä ja vedetty melkeinpä mutkat suoriksi

ja toisinaan köpötelty yhdessä vaivalloisia kinttupolkuja hitaammin askelin.

Vaan teitä opettavaisia kaikki ovat olleet!

Ja muistoissa rakkaiksi tulleet!

On yhteisiä muistoja matkan varrelta poimittu
tämän jonkin sortin mittaiselta matkalta talletettu

ja liki sydäntä ne laitettu.

Yhteistä matkaa sun kanssas tahdon

edelleen jatkaa...

~~

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää
kummastuttaa
pientä kulkijaa

Mummolasta Keski-Suomesta aikoinaan anopilta saatu juhannusruusu puhkesi kukkaan pari päivää sitten.

Meidänkin pihamaalla tuo ruusu on muutamaan otteeseen vaihtanut paikkaa ennenkuin nyt on löytynyt sen lopullinen oleskelupaikka.

Takapihan seinustan ja kuistin kulmassa se saakoon kasvaa ja runsastua niin että kesäkuisin ja juhannuksen aikoihin aina ilahduttaisi talon asukkeja!


Edellinenkin ruusun kasvupaikka pihallamme oli kyllä se "lopullinen". Näin ne ajatukset vaan vaihtuu ja milloin
siirrellään mitäkin puskaa tai pensasta paikasta toiseen.

Vaihdetaanhan sitä järjestystä sisälläkin!
Ja kaitpa jollain tavalla silmä harjaantuu aikaa myöten näkemään uusia mahdollisuuksia pihalla että missä mikäkin puska tai pensas olisi sittenkin parempi...

Nyt on kyllä tämän ruusun paikka tässä talomme kulmauksessa! Paljon nähnyt ja siirtelyitä kokenut kukkanen kukkii nyt kaikesta kokemastaan huolimatta! Ja jos ruusun nimeen on uskominen niin meillä taitaa olla juhannus...

Mansikkamaaltamme otin mansikan rönsyjä keväällä ruukkuihin kasvamaan.

Mansikantaimet näissä ruukuissa ja astioissa saavat hoitaa kesäkukkasten asemaa.

Ihanaa kun tällä viikolla on tullut odotettuja sadekuuroja! Viimeksi satoi vettä meillä reilusti toukokuun puolella.
Viime syksynä istutettu riippahernepuu oli sunnuntai-iltana jo kovin nuutean näköinen. Pikahoitona annoin kaksi kastelukannullista sille vettä, lisäsin multaa ja lannoitetta. Sitten yöllä tulikin ensimmäinen sadekuuro ja sen jälkeen nyt joka päivä on sadekuuroja välillä saatu. Tekee hyvää tuo sade! Näyttää riippahernepuukin virkoavan...

Pieni alue istutettuja nurmikon siemeniä kaipailee myös kovasti sadekuuroja. Istutimme alkuviikosta nurmikonsiemeniä uuteen multaan vanhan huonosti menestyneen nurtsin tilalle. Sadekuurot olette nyt tervetulleita!

Isompi nurmikon istutus-urakka on myös edessä. Laajennuksen takia vanha nurtsimme kärsi kovasti ja nyt odotellaan oikeaa uutta istutusaikaa. Keväämmällä touhusimme jo uutta nurmikkoa, mutta käytimme varmaan vähän liian vanhoja nurtsin siemeniä...(vain 8 vuotta vanhoja) eikä tuota vettäkään liiemmin taivaalta ole tullut! Sadettimella ei kuitenkaan oikein saa kunnon kastelua aikaiseksi ellei yötä-päivää anna sadettaa.

Kasvimaa on saanut nyt myös vettä taivaalta! Tätä edellisinä viikkoina sai kasvimaa sateensa lähinnä tämän mamman kastelukannusta ja puutarhaletkusta! Marjapensaat ja mansikkamaa huokailivat myös sateen perään. Kyllä sade on virkistänyt niin puutarhaa kuin pientä puutarhuriakin :)

No nyt on katkennut jousi korjattu ja volkkari katsastettu. Vaikka katsastusasemalta oli sähköt pois, niin onneksi kuitenkin leimasin toimi. Perinteiseen tyyliin töissä tuli juhlan kunniaksi tarjottua bagelssit. Näin on tämän auton kohdalta tulevaisuus taas vuodeksi eteenpäin taattu.
Tänään tuli otettua poikien mönkijä oikein hyötykäyttöön kun siirsin ison rappukiven sillä auton peräkärryn kanssa pihalla paikasta a paikkaan b. Nyt sitä ei siis enää voi moittia turhakkeeksi!

Vihreän talon väki on viettänyt leppoisaa päivää. Touhukkaan viikon jälkeen on hyvä levätä.
Viikolla on kitketty pihamaata ja kasvimaata, pesty mattoja ja touhuttu rakennuksen parissa. On kannustettu myös toista perheen nuorta jalkapalloilijaa kentän laidalla.
Autoa on korjailtu ja katsastettu. Vaan joudumme katsastamaan sitä vielä kuukauden sisällä uudemman kerran...

Talon isäntä on kätevää sorttia korjailemaan autoja ja rakentamaan taloa valmiiksi. Laajennuksen jälkeen rakennuksen rippeitä riittää!
Vaan touhottaa tämä mammakin jotakin...

Koululaiset ovat aloittaneet lomansa ja kerholainen myös. Nuorimmainen touhottaa menemään muuten vaan ja kirmailee kesälaitumella. Kesätouhut ovat siis alkaneet ja mukavaa kun kesää jatkuu vielä pitkän matkaa!