Satokauden kynnyksellä

lähes joka päivä kuljen ja kierrän pienen kasvimaaplänttini läpi
nauttien pienestä sadosta;

muutamasta porkkanasta,
yrteistä
ja perunoista (jotka jo tosin loppuivat).

Toiveissa olisi isompi kasvimaa, kasvihuone, lisää kuoriketta, multaa, kunnon komposti... Haaveet on pihamaan laittamisessa ja pienessä ryytimaassa :)

Ihan maalla elämisen elkeet.
Tosin lehmiä ei kuitenkaan näy lähistöllä (ollaan kyllä harkittu sellaista suuren maidonkulutuksen takia ;)) eikä ole sitä omaa omakotitietäkään jonka päässä törröttäisi talo...

Elellään lähellä luontoa, kuitenkin kaupungin kupeessa.

Joskus joku on todennut: ".. että kun te asutte siellä kaupungissa...!" Onhan tästä toki lyhyt matka eri ostoskeskuksiin, lentokentälle ja lähijunankin ääni kuuluu pihalle...
Mutta rauhassa kaupungin vilskeestä asutaan. Kaupunkilaisen silmin me taas asumme aivan landella, keskellä ei mitään!!
Samapa tuo missä sitä asuu, kunhan on katto pään päällä ja on tyytyväinen!
Täällä on pihalla nähty jäniksiä, kyitä, vaskitsoja, fasaaneja ja kerran hirvetkin eksyvät meidän takapihalle. Naapuri laittoi silloin vain tekstarin aamulla että: "Huomenta, kolme muhkeaa hirveä takapihallanne!"

Nämä taulut ovat puolisen vuotta odotelleet seinälle pääsyä, ja tänään niille löytyi paikka.

Mikä on sen hienompaa taidetta kuin lasten taide!

Vesiväri-maalarimestari Elias on nämä luomukset taiteillut. Toinen on taiteilijan kolmevuotiaana tekemä, toinen viime talvena eli tämän vuoden tuotantoa.
Sitä täytyy toisinaan saada jotain uutta ilmettä esille!
Meinaa nimittäin seinät kaatua täällä joskus päälle kun aikansa samoja seiniä kattelee! Sikäli kun tässä kotiäidin roolissa on aamusta iltaan kotona, niin välillä täytyy vaihdella tavaroiden paikkoja jotta saisi pientä piristystä. Lisäksi tällainen taide ei rasita kotiäippäläisen kukkaroa laisinkaan ja pikkutaiteilijat ovat tässä iässä aika tuottoisia kun vaan paperia ja värejä lykkää eteen...

Aika ajoin tulee meikäläiselle sellainen tavaranvaihto-inspis ja tavarat löytää silloin hetken mielijohteesta uuden paikan!
Pienikin tavaranjärjestely piristää kummasti ja taas mamma jaksaa... ;)

Meinaa vaan flussa hidastaa meikäläisen askelia. Villasukat jaloissa, nenäliina kourassa seurailen pikkuneitiä ympäri kämppää. Häntä ei hänen flunssa juurikaan rasita. Onneksi sitä mustaviinimarjamehua on keitetty valmiiksi tällaisia päiviä varten...

Sadetta, aurinkoa, sadetta...

Sataa ja paistaa vuoronperään... Jos ei vielä tänään ole satanut, niin huomenna sataa vettä! Tällaiseen keliin on tänä kesänä jo tottunut!
Mutta aurinkokeli on aina tervetullutta :) Yhden sadepäivän jälkeen tuntuu että aurinko on ollut monta päivää pois...
Kasvimaallani keltaiset minitomaatit näyttävät kypsyvän ensimmäisinä. Saa nähdä ehtiikö tämän enenpää kypsyäkään, mutta olisihan tätä kesää kalenterin mukaan vielä jäljellä...


Origamiin, japanilaiseen taidemuotoon on yhden väkertämisen verran lapset tutustuneet. Aika hauska rapu yhdestä pienestä paperiarkista syntyi (ohjekirjan mukaan).

Terveiset Japanista!

Viime viikko tuli oltua työmatkalla Japanissa. Oli siisti maa ja matkasta jäi muutenkin hyvä maku suuhun. Autoissa, jotka olivat pääosin erilaisia (pieniä ja kulmikkaita kotteroita) kuin mitä japanilaiset autot nykyisin täällä Euroopassa, oli ratit väärällä puolella ja liikenne vasenkätistä. No me taitoimme matkat mukavasti luotijunalla. Esim. 180km/47 min. Ja aina tarkasti minutilleen ajallaan. Niin, ja lipusta katsottiin minkä laiturissa olevan numeron kohdalta junaan noustaan, ja siihen se oikea ovi pysähtyi. Täsmällistä!



Mitähän kaikkea sitä tulikaan syötyä... Monenlaisia pieniä "elukoita" tuli maisteltua, ja erilaisia meren eläviä oli tarjolla kypsänä ja raakana.

Sähköisillä toiminnoilla varustettu vessanpönttö. Lämmitys ja kaikki!

Askel käy kohti eskaria.

Repussa pullollaan
uteliaisuutta,
ihmetystä,
haaveita,
toiveita,
luottamusta suurta,
intoa oppia jotain uutta!!

Takataskussa vielä runsaasti
leikkivää mieltä,
mielikuvituskieltä,
hassuja loruja,
riimittelykieltä.

Käsissä aarteina
poikain metkuja
ja
ovelia jekkuja...

Esikoululainen oli odottanut tätä päivää innolla ja pienellä jännityksellä. Äitikin ehti jännittää pienen puolesta... Missä välissä meidän pienestä pojasta oikeen tuli jo eskarilainen!?! Koulumaailmaan totuttelu koitti, vaikkei vielä se ihka oikea koulu.

Syksy saapuu väistämättä

Haikealla mielellä joutuu kohta kesää hyvästelemään,

toivottamaan syksyn tervetulleeksi!

Ajatukset meinaa olla kahtaalla;
nautiako vielä kesästä vai valmistautuako toivottamaan syksyn jo tulevaksi.
Kesästä haluasi pitää niin tiukasti kiinni!
Siitä ei niin vaan luopuisikaan.
Väistämättä
syksyn merkit on jo ilmassa!

Kahden vuodenajan vaihtumisen välillä mieli seikkailee,
lapsetkin kyselee onko vielä kesä
vai
syksy jo tullut?

Toisaalla satoa jo korjattu,
toisaalla puhkeaa vasta kukkaset nupuistaan

Meinaakohan tämäkään herneenverson kukkanen
ehtiä palkoaan tuottamaan
saatika
herneitä pulleiksi kasvattamaan?

Kesä oli niin lyhyt!
Liian nopeasti se taas loppui kesken!

Syyspuolen kukkijat
muistuttaa vielä hetken aikaa kesästä.
Auringonkukkien aukeamista saa tovin vielä odotella,
ne ovat kauniita, ihania syksyn kukkijoita!

Ajattelinpa nyt satokauden kynnyksellä keräillä
jo kukkineiden kukkasten siemeniä jemmaan...

Vain muutama kuukausi (puoli vuotta!!!)

...ja ensi keväänä kaivaa ne kätköistä pois
ja aloittaa aikaisin taimikasvattelun sisällä... :)

Halvat huvit
syksyn kunniaksi :)

Niin se vaan kesäloma vierähti!
Sateen saattelemana koululaiset lähtivät talsimaan tänä aamuna kohti opinahjoa kera reppujen ja sateenvarjojen. Ihan jo tuli syksyinen fiilis. Eivät kirmaile koululaiset enää kesälaitumella eivätkä nukkua posota pitkin aamupäivää...
Talossa on oudon hiljaista kun on vain kaksi pientä leikkiväistä. Eskarilainen viettää vielä viikon lomaa ennenkuin aloittaa hänkin esikoulunsa. Tervetullutta on kieltämättä tuttu arki, helpotusta ainakin tulee mammalle sapuskan väsäämisen suhteen kun ei tarvitse olla hellan ääressä niin ahkeraan tahtiin kuin lomalla.

Kasvimaalla


































































Kasvimaalla on kerätty jo satoa.
Sipulit nostin tänään ylös. Näin nimittäin muutaman valkoisen pikku madon muutamissa sipulinvarsissa :( Pelastin loput sipulini kun vielä näyttivät hyviltä. Tuhkaa kyllä ripottelin niille pitkin kesää, mutta inhottavat matoset pääsi näköjään niihin muutamiin silti...
Koristekurpitsat saa vielä kasvaa ja muuttaa väriään. Ainokainen maissintähkä saa kypsyä vielä rauhassa. Tomaattisato näyttää olevan runsas, mikäli lämmintä ja aurinkoista riittäisi.