torstai 17. heinäkuuta 2008

On asioita joita ei aina ymmärrä, eikä tiedä miksi ne tapahtuu.


Toisinaan tuntuu että meitä pieniä ihmisiä viedään liian ahtaalle. Ihminen joutuu monien kysymysten äärelle… Huoli ja murhe on käynyt kutsumatta ovesta sisälle. Epämiellyttävä seuralainen painaa pään ja mielen alas. Sen läsnäoloa ei kauaa jaksaisi. Mutta itse ei kykene sitä poistamaan. Missä olisi apu ja lohtu?

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni. Ps 94:19

Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani. Ps 43:5

Joka on korvan istuttanut, Hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, Hänkö ei näkisi? Ps 94:9

Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Matt.5:4


Lupauksessa on lohtu ja toivo. Ihminen voi turvautua Sanan lupaukseen. Turvautua Luojaan!

Odottavan roolissa, kysymysten äärellä ei ole aina helppoa olla. Aikaa ja määrää meille ei ole annettu tietää. Luottamusta tarvitaan. Sitä kenties lujitellaan…

Taivaan Isä antakoon lohtunsa ja läsnäolonsa.

Kanssamatkaajalle jolla on murheinen mieli.

1 kommentti:

Välitilassa kirjoitti...

Kiva kun avoimesti pidät yllä liekkiä :)
Harvoin näkee että ihmiset julkisesti tunnustavat sen mihin uskovat. Itse kerron jos kysytään, mutta ehkä liian arka olen muuten kertomaan. Muutenkin sitä niin helposti vain valittaa, mutta ehkäpä sitä voi vielä oppia.