keskiviikko 27. toukokuuta 2009

M u u t a m i a
ajatelmia...

A i k a ajoin
mielessä pyöriviä juttuja


Tässäpä myös sinulle,
ota mukaasi jos koet omaksesi:

"Katselkaa kedon kukkia kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee, eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä."
Matt.6:28-29
Kuva viime kesältä

~

Ei kaiketi tehty sano tekijälleen:
" Miksi minusta tällaisen teit?"

Room. 9:20

~

Ajan kuluma, aikaa myöten syntyneet hioutumat, kolhut, rosoisuus... jollain lailla niistä muovautuu lopulta kaunis astia; johonkin erityiseen, tiettyyn tehtävään tarkoitettu...
On lopulta syntynyt, muovautunut kaunis astia, joka kantaa kukkasta
tässä aivan erilailla kuin uusi "kokematon" ruukku...

Olisiko elämässä myös näin?


Näissä mietteissä toivottelen hyvää päivän jatkoa sinulle!!!

13 kommenttia:

Marge kirjoitti...

Ihania ajatelmia kauniiden kuvien kera, kiitos!!
Jostain syystä minullakin on pyörinyt viime aikoina paljon mielessä tuo, eikä Salomokaan ollut niin vaatettu...Taivaan Isän huolenpitoa....

Ihanaa kevätjuhla-viikkoa sinulle, ystäväin!!!:)

vilukissi kirjoitti...

Samoin sinullekin mukavaa viikkoa! Kirjoitit tosi kauniisti kuvien kera.

kisu kirjoitti...

Kauniita ajatelmia. Minä ainakin haluaisin uskoa, että kolhuista ja kulumista saa jotain sellaista, joka vahvistaa myöhemmin ja tekee persoonallisen kauniin niin ruukkua mutta myös elämässä.

Kevätjuhlaan valmistautuminen jo mielessä. Aurinkoa loppu viikkosi!

-kisu-

elina kirjoitti...

Minä olen viimeaikoina ajatellut paljon vertausta saviruukusta ja siitä miten Jumala luo uutta.
Kärsimys ei minua ainakaan ole jalostanut, kärsimys tekee vain katkeraksi, mutta ymmärtämys lisääntyy ja oppii ehkä itseään ja elämää kohtaan vähän lempeämmäksi. Taivaan Isän huolenpidonkin asetin kyseenalaiseksi, kun en voinut ymmärtää kärsimyksen määrää. Kuitenkin selvisin vain Isän avulla ja nyt on jo voimia ryömiä eteenpäin.
Hyvää loppuviikkoa sinulle

Anne-Mai kirjoitti...

Olipa ihana rauhoittua hetki kauniiden kuviesi ja noiden ikuisten lauseiden kohdalla.
Niistä sai rohkeutta hiukan alavireisen päivän iltaan.

Sirkka kirjoitti...

Voi kun minä niin pidän näistä kuvistasi...kauniita.
Siellä pienet lapsukaiset niityllä...

olen aina pitänyt kolhuista ja ajanpatinasta...samoin pidän paljon vanhoista ihmisistä, ovat nähneet elämää...

Hyvänolontunnetta itsellesi.

Taina kirjoitti...

Ihania ajatuksia... ja suuret kiitokset tämänpäiväisestä avusta!!

Sussi kirjoitti...

Hyviä ajatelmia, niitä jää pohtimaan...

Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle!

T. Sussi

piitis kirjoitti...

Kauniita ajatelmia, kiitos!
Mietityttää...kolhut elämään kuuluvia..joskus sattuu kovasti, toisinaan se on pieni pinta raapaisu.

Hyvää loppuviikkoa!!!
^_^Piitis

tinttarus kirjoitti...

Kietouduin kauniisiin sanoihisi. Sirpaleiksimenemisen kokemisen jälkeen taas eheänä ymmärtää paremmin...tarkoitan ISä suuressa viisaudessaan ja mittaamattomassa rakkaudessaan muovaa meitä....Moni vaikeus, taakka, suru ja murhe tuo elämään paljon uutta ja tärkeää. Itse olen ainakin kokenut näin.
Kaikella on tarkoituksensa, aikansa.

Suurten käsien suojaa sinulle. Nautitaan kauneodesta ympärillämme.....

Sara kirjoitti...

Ihania sanoja ja hyvin otettuja kuvia! Täällä on tosi kaunista ja herkkää!
Ei ihme, että tunnustuksia on tullut sinulle..lämmin kiitos tunnustuksestasi minulle myös! On ollut kiireistä ja lukemassa olen käynyt, mutten juurikaan ole kommentoinut tai omaani päivittänyt aikoihin. Kunhan kevään juhlat ovat ohi niin elämä helpottanee.
Kesän ihanuutta teidän Vihreään taloonne!!
<3 Sara

vilukissi kirjoitti...

Blogissani olisi sinulle suosionosoitus!!

TeeKoo kirjoitti...

Heippanen teille kaikille yhteisesti:)

Kolhuja ja särkymistä, pieniä tai isompia, tulee varmasti jokaiselle kohdalleen täällä maan päällä. Laulu särkyneestä saviruukusta nousee mieleen...Jumala luo varmasti niiden kautta jotain uutta ja kaikella on tarkoituksensa. Toinen laulu josta tykkään on "itkemättömät itkut":

" ...Kyynel yksikään ei turhaan juokse,
kaikki kaikki kootaan Isän luokse. Kerran vielä merkityksen saavat, kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat,
aika kuroo suurta salaisuutta, kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan, kyyneleetkin puhkeavat kukkaan, vaikkei silmä nähdä saata, tuskakin on toivon kasvumaata.."

Ja Vilukissille Suur kiitos mieltä lämmittävästä tunnustuksesta :)

Kaunista tulevaa helleviikonloppua, suloista suvivirren aikaa tahoillenne!!!