Anna-Mari Kaskinen:

"Valo on väkevämpi

yötä ja hämärää,

lempeys on kestävämpi

pahuutta pimeimpää.

Rakkaus on loistavampi

synkkyyden keskellä,

Ystävyys rohkeampi

kovuuden vierellä.

Heikoin on täynnä voimaa,

vahvin on avuton.

Hyvyyden valtakunta

pienten ja heikkojen on."

Tällaisia näiden tammikuun päivien tulisi ollakin!!
Pirtsakkaa pakkasta niin,
että nenänpäätä vähän nipistää
ja auringon paistetta niin että silmiä siristää!

Pakkasta ja aurinkoa sulassa sovussa...
Tänään on ollu tällainen päivä.

Tällaisina päivinä kuuluisi tämän pohjolan kansan, joka pimeässä elelee, päästä ulos aurinkoa morjenstamaan.
Luin nimittäin lehtileikkeenkin tässä viikolla, jossa asiantuntijat oikein vaativat D-vitamiinin saantisuositusten pikaista nostamista! Paras D-vitamiinin lähde kun on tuo aurinko. Minulle tuli yllätyksenä että tuo "aurinkovitamiini" voi vähentää riskiä sairastua myös kakkostyypin diabetekseen! Lisäksi D-vitamiini parantaa yleistä vireystilaa ja jaksamista... Liekö osaksi auringon puuttesta johtuvaa myös talvisin jatkuva sairastelu ikäviin flunssapöpöihin!?!
Ei kesällä nimittäin tämmöistä tämä sairastelu ole!

Lisää näitä talvisia aurinkopäiviä kaivataan! Ja lunta myös tähän talveen! Hentoa lunta hiljalleen satoi eilen, muttei nurmikkoa vielä peittänyt.

Tällaisina talvipäivinä jäälyhtyjen teko sujuu myös leikiten,
kun antaa pakkasen tehdä vesiämpäreissä omaa tehtäväänsä...
Syntyy mukavaa jälkeä :)

Pienimuotoisia kaverisynttäreitä vietti kolmetoistavuotiaamme neljän kaverinsa kanssa tänään. Melko äkkinäiset ovat näköjään tuossa iässä mielenmuutokset... Nimittäin ehdin jo ajatella ettei kuudesluokkalaisemme halua viettää enää kaverisynttäreitä ollenkaan!! Sellaisen käsityksen sain joku päivä sitten... Onneksi äippäliini otti kuitenkin vihjeestä kiinni ja aisti orastavan halun pitää sittenkin juhlat!

Riisisuklaat:
125g kookosrasvaa
2,5dl tomusokeria
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl vaniljasokeria

5 dl riisimuroja

Juustotäytteiset leivät maistuvat aivan erilaiselta kun ne ovat kolmioita tai pyöreitä... Sen sijaan en taida toisen kerran enää ostaa "kätevää" valmis brownies-kakkuaineksia sillä annoksesta tuli onnettoman pieni! Ja sain kuulla että äippäläisen mokkapalat olisivat olleet parempia! (Tällainen tokaisu lapsen suusta saa nostamaan hymyn äidin kasvoille ja kihertämään onnesta :))

Kiirressä kyhätystä juhlasta jäi kiva mieli,
sillä päivänsankari näytti nauttivan juhlistaan!

Jäälyhtyjä





Teimme jäälyhtyjä. Tämä keli vaan vaihtelee kummasti... Kovaa pakkasta, tänään suojakeliä, luvassa taas pakkasta, sitten lienee taas lauhtuvaa...

Syksyisistä askartelupuuhasteluista oli talon nurkalle jäänyt jäkälää, jota sai toinen jäälyhty nyt sisälleen. Tammiprinsessamme kunniaksi laitoin myös muutaman kuivatetun vaaleanpunaisen ruusun jäkälöiden seuraksi. Löytyipä yksi yksinäinen käpykin joka pääsi ruusujen ja jäkälöiden seuraan. Sopivat oikein hyvin yhteen!
Toinen jäälyhty sai sisälleen joulukuusestamme (jonka heitimme jo pihalle) muutaman oksan. Tähän olisi sopinut tammipoikamme kunniaksi vaikka siniset ruusut... ;)

Jäätyminen ei vain kunnolla päässyt tapahtumaan sään lauhtumisen takia.
Mutta toivottavasti pakkasta riittäisi jatkossa, niin pääsisi yritämään uudemman kerran tätä puuhaa talviprinsessamme synttäreiden aikaan...

Siivousta...

Joskus on hyvä tehdä suursiivous omissa nurkissa. Miten paljon sitä saisikaan kaappeihin lisää tilaa ja järjestystä kun osaisi heittää kaiken turhan pois! Tunneside vanhoihin tavaroihin lienee ainut syy säilytellä perimmäisissä nurkissa lojuvia tavaroita.
Tänään kuitenkin siivouskärpänen puraisi pahemman kerran ja teki siistiä jälkeä muutamassa kaapissa. Roskikseen lähti pari muovikassillista jonninjoutavaa hömppää! Olen enemmän kuin tyytyväinen!
Vaatteissa olemme pyrkineet ottamaan sellaisen uuden periaatteen että jos et vuoteen käytä jotain vaatetta, sitä lienee turha enää säilyttää kaapissa... nimittäin tuskin sitä tulee käytettyä seuraavanakaan vuonna. Kylmän viileästi ja rohkeasti kiertoon tai kirppikselle!

Pakkaspäivänä

Kaikkea joutavaa ei kuitenkaan voi heittää pois... Tunnearvo voi olla uskomaton vanhassa ala-asteen aikaisessa epämääräisessä savikipossa! Siinä kun on sitä jotain... Jotain herkkää ja säilyttämisen arvoista. Ja ensityö on aina ensityö! Sellaisen arvoa ei voi rahassa mitata!

Mukavaa lienee tässä kuitenkin se että
yllätin itseni ja tajusin
että
tämä oli joulusiivous kaapeissamme ;)

Uuden uutukaisen vuoden kynnyksellä...
Uutta ja nuorta lehteä on puskenut appelsiinin siemenestä kasvaneeseen pikku kasviini. Huomasin tämän ilokseni tänään.
Millaisia lehtiä tuleekaan puhkeamaan ja kasvamaan tulevassa uudessa vuodessa omassa elämässä... Millaisia lehtiä niihin onkaan Suurempi suunnitellut tulevaksi!?! Saako ne elämässäni kasvutilaa lainkaan, millaisella ravinnolla ne saa kukoistukseen... Mitä vain tuleekaan, sitä ei etukäteen voi tietää... Ja hyvä niin! Olkoon mieli ja sydän avoimena ottamaan elämän haasteita vastaan.

**

Kolmen muovikassillisen verran iloitsee isot pojat täällä rakettien paukuttelusta!!! Ensimmäiset kissanpierut, thunderkingit ja norsunlaukaukset on paukutettu uudelle vuodelle ja silkasta paukuttelun ilosta!! Tätä hetkeä on odotettu!

Antoisaa vuotta 2009 tahdomme sinulle toivottaa!
Intoa ja iloa ottaa uusia haasteita vastaan.
Lepoa liiasta suorituksesta.
Armollisuuden täyttämiä päiviä!