perjantai 14. elokuuta 2009

S a d o n k o r j u u t a . . .

Pienellä kasvimaallamme kasvoi tänä kesänä pari pientä riviä perunaa. Eilen jo nostimme nuo perunat maasta pois. Siis me meidän perheen tytöt :) Minä olin lapion varressa ja apulaiseni, pikkuinen Elli, tokaisi lähes joka kerta että: "Kiitti äiti!" kun käänsin maata ja perunoita tuli esiin. Ahkera pikku apulaiseni iloitsi jokaisesta löytämästään perunasta ja minä iloitsin hänen ilostaan... yhteistyömme sujui saumattomasti :)

11 kommenttia:

Marge kirjoitti...

Niin suloinen tyttö, herkkää tekstiä ja ihastuttavat kuvat!!
Sadonkorjuujuhla on alkanut...;)
Ihanaa elokuuta, ystäväiseni!

Kris kirjoitti...

Ajattele miten hyvä lapsillasi on olla kun saavat elää keskellä luontoa, oppia vaikka miten perunoita kasvatetaan :)
Se on nimittäin yksi syy siihen että minä asun maalla...
Toivottavasti perunat olivat hyvän makuisia!!

TeeKoo kirjoitti...

Marge: Elokuinen lauantaihuomen sinulle:) Sadonkorjuun aika on tosissaan alkanut! Niin paljon saa nyt kotimaisia vihanneksia ja juureksia ja marjoja... Mustaherukoiden kerääminen onkin seuraavien päivien hommaa täällä myös :)

Kris: Elokuinen heippanen sinullekin :) Hyviähän nuo ovat! Tykkään pikkuisen aina kasvattaa jotain, milloin mitäkin keväällä keksin pienelle kasvimaalle laittaa..Ihan kasvattamisen iloa :) Lähellä oleva luonto tekee kyllä hyvää..niin pienille kuin isoille :) Ihania päiviä sinullekin!!!

piitis kirjoitti...

Mikä kokemus lapsille...äidin kanssa kuokkia maata ja kerätä satoa omasta puutarhasta.
Maku perunoissa on varmasti hyvä:))

Mukavaa viikonloppua!
^_^Piitis

Pikkupiiku kirjoitti...

Osaisimmepa itse iloita ja kiittää pienistä asioista kuten lapset. Nähdä jokaisessa askareessa iloinen puoli. Ei olisi vastenmielisiä urakoita. Vaan mihin se lapsen kiitollisuus, avarakatseisuus häipyy ihmisen kasvaessa? Iloitaan edelleen.

tinttarus kirjoitti...

PArasta mitä lapselleen voi antaa on juuri nämä pienet yhteiset hetket. Arjen työt. Juttuhetki. Aikuisen aikaa. JA varmasti maistuvat oman maan potut vieläkin paremmilta, kun niitä on saanut "löytämisen riemua kokien" kaivaa maasta äidin kanssa yhdessä!!IHANAA!!
Siunattua sadonkorjuun aikaa!!

kati kirjoitti...

Ihana kuva. Meilläkin on oma perunamaa ja lapset mukana aina kun haemme perunoita. Pian pitäisi tosiaan nostaa kaikki kellariin. Mukavaa sadonkorjuun aikaa.

matilda kirjoitti...

Suloisia kuvia tyttärestäsi.
Söpö ruusukranssi!

Viivu kirjoitti...

Nauroin ääneen tuolle "Kiitti äiti"
Voin kuvitella :)

Maaka kirjoitti...

Joku vuosi sitten Arttu istutti paapan kanssa perunoita ja A:n omat tulivat ensin pintaan! Oli paappa tainnut laittaa väärinpäin perunansa kuulemma :D Aivan varmasti A oli kyllä ollut tarkka silmujen kanssa.
Uudet perunat omasta maasta, namia!

TeeKoo kirjoitti...

Sunnuntai illan heippanen teille yhteisesti!!!
Niin kai se onkin että ne aivan yksinkertaiset arkiset jutut lienee niitä parhaita! :)

Nuo potaatit nostimme maasta siksi koska aloin epäillä onkohan niissä sitä ruttoa.. En tiedä varmaksi, mutta niiden lehdissä oli joitain tummia läiskiä. Viime vuonna tomaateissani oli sama juttu ja tiedän kyllä ettei saisi muutamaan (ellei ihan viiteen!!) vuoteen samaan maahaan viljellä sitten perunaa tai tomaattia... Ehkäpä ens vuonna jo otan opikseni ja laitan vaikka herneitä lapsille tai jotain muuta perunoiden sijaan!

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa :)