S a v i s i a juttuja...
Tässä jokunen aika sitten ekaluokkalaisemme tuli luokseni kun olin savihommissani ja kysyi että milloin hän voisi kokeilla dreijaamista. Poika on muutenkin kiinnostunut ja innostunut saven muovaamisesta, joten tiesin hänen olevan oikeasti kiinnostunut.
Niinpä hän istahti ensimmäistä kertaa "savikoneen" ääreen ja alkoi pienen savenvalajan työskentely...
Valmis työ pienen savenvalajan käsissä. Niitä isoja iloja kun kun iloitsee omien kättensä jäljestä... Savenvalaja oli erittäin tyytyväinen työhönsä :)
tiistai 16. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Pikkuinen saakin olla tyytyväinen :)
Olen joskus kokeillut dreijaamista ja se ei todellakaan ole helppoa. Mun tekemä kulho oli aika vino ;)
Savitöitäkin on tullut kokeiltua.Kivaa puuhaa,mut vaatii keskittämistä ja keskittymistä.Pikkumiehellä näkyy olevan homma hyvin hallussa:)
Hieno työ, syystäkin ylpeä! Muakin on aina kiinnostanut kokeilla, mutta ei ole tullut mahdollisuutta.
Taitaa olla pojalla taidot geeneissa!!!
Olisi kiva kokeilla dreijaamista.
Ihana pieni savenvalaja <3
Näitä hetkiä lapset tarvitsevat elämässään!
Hieno siitä tuli ,olen itsekin kokeillut mutta ei ole niin helppoa kuin luulisi.
Heippanen yhteinen!
Niin, poika oli oikein tyytyväinen!! Pientä avustamista hän toki tarvitsi.. Ja aikoo toistekin kuulema dreijailla, kyselee jo välillä että koskahan taas!! Kohtahan hän taitaa touhuta tuon masinan ympärillä enemmän kuin minä ;)
Viime päivien lisääntyvä valo on tervetullutta, eikös vaan? Sieltä se kevät keikkuen tulevi :)
Mukavia loppuviikon päiviä tahoillenne!!!
Hieno työ! Olen käsittänyt että dreijaaminen on vaikeaa, savi karkaa helposti.
Kaunis kuva sarja, ja kaunista oli pienen savenvalajan käden jälki. :)
Sarjakuvissahan se savi aina lentelee ympäriinsä jne aloittelijan käsissä :D, mutta selkäytimessä varmasti oli sitten tämä taito.
Hyvän näköisen astian on pikkumies saanut tehtyä.
Tuota ois kiva kokeilla itsekin.
Todella hyvin pikkuinen osasi! Ihania kuvia!
Voi miten mieluusti olisin mukanasi tuossa touhussa.Olisi kiva kokeilla ihan oikeesti tuota savenpyöritystä. Kerran ole kokeillut ouluaikana ko. kapistusta mutta siitä on jo liian kauan.
Ihania nappeja ja muita ystävänpäiväjuttuja edellisessä postauksessa.
Aurinkoterkuin Kaisa
Yhteinen tervehdys!
Niin, ei tuo savenpyöritys kovin helppoa ole, aina haastavaa ja samalla kivaa! Autoin tuossa työssä pientä että hän pääsi alkuun ja saisi kokemuksen että homma toimii :)
Eilen hän oma-aloitteisesti halusi taas dreijata, taitaa tosiaan olla kohta pikku poika tuolla paikalla enemmän kuin minä ;)
Lähetä kommentti