V i i k o n l o p u n mietteissä...

Leipasinpa tässä murotaikinapohjaisen mustikkatortun viikonlopun kunniaksi. Kokeilumielessä sen pinnalle valutin lopuksi sulatettua valkosuklaata. Mustikan ja valkosuklaan yhteiselo passaa mielestäni oikein hyvin!












































Viikonlopulle on aina jotenkin pieniä odotuksia, ei oikeastaan mitään ihmeellisiä eikä sen erikoisempia kuin nautinnollista ja kiireetöntä aikaa... Sellaisia v-e-r-k-k-a-i-s-e-n rauhallisia aamuja (jospa pienimmätkin nukkuisivat arkiherätystäpidempään!), pidennettyjä aamupalahetkiä, hipsuttelua aamutakissa... Ehtisipä myös ulkoillakin kunnolla valoisan aikaan ja nauttia kaiken päätteeksi saunan lämmöstä... sillä onhan viikonloppu!
Mutta, mutta... Rästitöiden pino vaan tahtoo nostaa ahkerasti päätään (!!!) ja sitä pinoa olisi pienennettävä, sillä onhan nyt viikonloppu! Lapsia olisi myös kuskattava harrastuksiinsa, kauppaostoksilla käytävä, ruokaakin koko pesueelle väännettävä, pyykkikonetta pyöritettävä... Koska on viikonloppu niin kaikkea touhua ja tekemistä riittäänee! Ihana vapaa viikonloppu :) Ihan oikeasti!!!

Mukavaa viikonloppua :)

M a n s i k k a h i l l o a . . .

No niin, nyt on mansikoita saatu säilöttyä! Tuo vanha mansikkahilloämpäri on kirppislöytöni (2,5e) joka sisälsi samalla jouluisia piparimuotteja. En tiedä kummanko tähden sen oikeastaan ostin, jouluisten piparimuottien vai kesäisen mansikkaämpärin... Molemmille lienee kuitenkin käyttöä.

Mansikoita on täällä lähes koko päivä perattu ja säilöön laitettu, joten välillä ihan täytyi ikuistaa näitä ihania herkkuja äidiltäni saamissa kauniissa emalikulhoissa.

Hillotalkoo-päivä tästä siis tulikin... Lähes koko keittiö oli mansikoiden vallassa. Keittelin syksyä ja talvea varten hilloja pienille ja isommille herkkusuille :)

...ja tulihan niitä sitten yli 20 purnukkaa. Riittäneevät taas joksikin aikaa. Kakkujen ja torttujen väliin suurin osa näistä varmaankin hupenee syksyn ja talven mittaan, niin eipä tämä satsi varmaankaan oikeasti kauaa riitä.

Kaunein lasipurkki sai kyltin ja niintä ympärilleen.

Seuraavaksi sitten toivottavasti säilötään mustikoita ja vadelmia... Voi kunpa niitä tulisi oikein paljon, sillä kuningatarhillo se vasta olisikin ihanaa!!!

V a i k k a

ulkona on vielä lunta, keli on nollan tuntumassa, ilma on kylmää ja havaittavissa on vielä tuntuvaa talvista viimaa, tuulenvirettä pohjoisenpuoleista... Niin lisääntyvää v a l o a on ehdottomasti havaittavissa!!

Valo tulvii ja tunkeutuu väkisinkin sisälle!
Nautin kovasti keväässä tästä kun...

Se valaisee tummemmankin huoneen... Valoisammat ajat ovat oikein odotettuja!

~~

Kylvöpuuhia tuli tehtyä taasen pikkuisen lisää :) Hyödynsin säilyketölkkejä tällä kertaa sillä toivon kevätauringon lämmittävän niihin niin, että nuo purkit voisivat varastoida lämpöä pikkuisen itseensä ja taimillani voisi olla siten vähän lämpimämpää...Mene ja tiedä!!

Kylvöpuuhasteluihini tuli roppakaupalla pontta enemmän kun kuulin tänään että mieheni työpaikalla on taas uusi lomautusuhka... Täytynee ilmeisesti olla vain enemmän omavarainen kun jostainhan se leipä olisi pöytään saatava...! (Pieni kasvimaani vaan ei kohta riitä kun näitä taimia alkaa olla jo kohta aika lailla tulossa...)


Ruukkutarhani ikkunalaudalla siis kasvoi; Kylvin maissin siemeniä isoon omatekoiseen vanhaan saviastiaan ja basilikaa pienempään ruukkuun. Punasaviruukut ovat jotenkin sellaisenaan kivoja.
Olen lukenut myös ruukkukirjasesta ulkoruukkujen sammaloittamisesta. Sammalta ja piimää sekaisin ja sitä sekoitusta sivellään ruukun pintaan ja sammaloituminen voi alkaa... Ajattelin johonkin ruukkuuni kesällä tätä kokeilla :)

Siivousta...

Joskus on hyvä tehdä suursiivous omissa nurkissa. Miten paljon sitä saisikaan kaappeihin lisää tilaa ja järjestystä kun osaisi heittää kaiken turhan pois! Tunneside vanhoihin tavaroihin lienee ainut syy säilytellä perimmäisissä nurkissa lojuvia tavaroita.
Tänään kuitenkin siivouskärpänen puraisi pahemman kerran ja teki siistiä jälkeä muutamassa kaapissa. Roskikseen lähti pari muovikassillista jonninjoutavaa hömppää! Olen enemmän kuin tyytyväinen!
Vaatteissa olemme pyrkineet ottamaan sellaisen uuden periaatteen että jos et vuoteen käytä jotain vaatetta, sitä lienee turha enää säilyttää kaapissa... nimittäin tuskin sitä tulee käytettyä seuraavanakaan vuonna. Kylmän viileästi ja rohkeasti kiertoon tai kirppikselle!

Pakkaspäivänä

Kaikkea joutavaa ei kuitenkaan voi heittää pois... Tunnearvo voi olla uskomaton vanhassa ala-asteen aikaisessa epämääräisessä savikipossa! Siinä kun on sitä jotain... Jotain herkkää ja säilyttämisen arvoista. Ja ensityö on aina ensityö! Sellaisen arvoa ei voi rahassa mitata!

Mukavaa lienee tässä kuitenkin se että
yllätin itseni ja tajusin
että
tämä oli joulusiivous kaapeissamme ;)