tiistai 18. elokuuta 2009

Uusia tuulia...

"Tämä maisema meille annettiin:
nämä ihmiset karun maan,
tämä hiljainen haikeus askeliin,
mielen kaipaus tulevaan.
Tämä odotus meille annettiin:
nämä horjuvat rakennuspuut,
valo, lohdutus hetkiimme vaikeisiin,
monet arkiset ilot muut.

Tämä elämä meille annettiin:
kaunis, raskas ja rosoinen,
ja kuitenkin lepää yllä sen
säde ikuisen rakkauden"

Anna-Mari kaskinen

~


Haikeutta pienoista olen havainnut ajatuksissani nyt muutamana päivänä.
Huomaan miettiväni ja
kelaavani läpi menneitä kotona vietettyjä vuosia...
Niitähän on kertynyt yhteensä meikäläiselle jo kymmenen kokonaista vuotta!!!
Ei ihan yhteen pötköön, mutta yhteensä kaikki lasten kanssa kotona vietetyt vuodet kun laskee, niin kyllä, täysi kymppi vuosia!!!
Tämä syksy nimittäin tuo uusia muutosten tuulia tälle perheelle, kun tämä kotomamma lähteekin työelämän pyörteisiin. Hoitopaikkakin on pikkuiselle jo katsastettu...
Ja vain parisen viikkoa ja uusi vaihe alkaa... Kääk!
Muutosta on toki siinäkin kun yksi on aloittanut ekan luokan ja yksi siirtyi yläasteelle.
Kaikenlaista muutosta siis.

Toisaalta olen hyvillä mielin ja kiitollinen kaikesta!! Kaikki on ollut loppujen lopuksi lahjaa
ja
elämä vain näin vie nyt eteenpäin!!

Kaikella on aikansa.
Nämä hetket on minulle annettu ja tämä ihana perhe. Äitiyshän jatkuu, se ei lopu... mutta se ajatus etten enää näissä merkeissä kotona olekaan

- ellei meitä sitten siunata tällä saralla vielä lisää ;) -

...niin nämä ajatukset tuovat haikeuden hetkiä luokseni.

Mutta,
se tieto että tulen tekemään ja voin tehdä lyhennettyä työviikkoa,
on niiiin ihana asia että siitä iloitsen!

~

Kuvissa näkymää leikkimökin ikkunasta, pihlajanmarjoja ja ruusunmarjoja joista taipui rautalangan kanssa kranssi leikkimökin oveen.



13 kommenttia:

kisu kirjoitti...

Kauniita syksyisiä kuvia!
Haikeudella joskus muistelen kotona lasten kanssa viettyjä vuosia... Niinpä itse tein juuri päätöksen ryhtyä tekemään lyhennettyä viikkoa, on ollut niin paljon kaikkea, että haluan nyt antaa enemmän aikaa lapsille.

Mukavaa viikon jatkoa! Ja tsemppiä uusiin tuuliin!
-kisu-

Maria kirjoitti...

Niin, haikeus jotenkin kuuluu yksyy, samoin muutokset ja uuden alku. Oikeastaan uutta vuotta pitäisi viettää syyskuun ensimmäinen päivä! ;))
Meilläkin esikoisen koulu vaihtui, toiseksi nuorin aloitti eppuluokan, kuopus ja kakkonen jatkoivat tutuissa kuvioissa. Huolet eppuluokkalaisen kanssa ja tuleva muutos omassa virmassa saavat kyllä muistelmaan kotoisia äitivuosia. Minullakin niitä monta takana. Olet ajatuksissa.

MaMMeli kirjoitti...

Ihana, koskettava runo. Ajattele kuinka rikkaita olemme, kun saamme olla äitejä juuri näille lapsille <3 Muutokset aina pelottaa, mutta Taivaan Isä on onneksi mukana niissäkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Teillä alkaa uusia ja jännittäviä aikoja! Varmaan kulu voimavarojakin, mutta uskon, että työhön palaamisesi myös antaa sulle jotakin uuttakin. Toivottavasti löydät aikaa rakkaille harrastuksillesikin.

Marge kirjoitti...

Ymmärrän sinua!
Elämä vie eteenpäin, vaikka joskus muutokset vähän pelottaa ja huolestuttaakin. Työelämä on vienyt minua muutoksesta toiseen...
Sinulle ja perheellesi toivotan voimia ja jaksamista muutoksiin ja Taivaan Isän siunausta!!
Onneksi meidän ei tarvitse olla yksin muutoksien keskellä ja kaikella on aikansa ja tarkoituksensa, vaikka emme sitä aina itse ymmärtäisikään. Muutos voi olla myöhemmin katsottuna valtava siunaus! Ja elämään ne kuuluvat, hyvä niin.

Halaus sinulle, ystäväin!:)

Sussi kirjoitti...

Kauniit kuvat ja runo. Voimia ja siunausta muutoksiin

T. Sussi

Lennu kirjoitti...

10 vuotta lasten kanssa kotona! Se on suuri saavutus ja onnen asia lapsille etenkin.
Onnea työelämään.
Ihanat verhot leikkimökissä!

Teija kirjoitti...

Suloiset verhot. Ja syksyinen kranssi! Mullekin tuli haikea fiilis, kun luin tekstiäsi. Hienoa, että olet voinut olla kotona näinkin kauan.

Maaka kirjoitti...

tämä postaus sai muhun virtaa :) Taidanpa sulkea koneen ja panna tuvan kuntoon ja lähteä ulos etsimään jotain kivaa askartelukamaa :) Nauttia syksystä, ennenkuin sekin on jo ohi...

vanamo kirjoitti...

Kotiaitivuosia on taallakin 11, joskin valiin mahtuu opiskeluja ja ansiotyotakin. Ja homma viela jatkuu, kun kotona on nuorin 1,6v. Itsekin olen joskus miettinyt haikeudella aikaa, jolloin tuo kaikki muuttuu. Mutta elama menee eteenpain ja kaikella on aikansa. Voimia ja uuden alun iloa sinulle muutoksen tuuliin:) Ihana ruusunmarjakaranssi!

Anonyymi kirjoitti...

Katson taas maailmaa ja rakennan uutta, jotain ihanaa tulevaisuutta.

Vanhaan en palata voi, älä sitä edes aprikoi,

uusi on vanhan sijaan tuleva, siinä uutta ihanaa on mukana.

Avaa silmäsi, avarra maailmankuvaa, uutta elämää rohkeasti katsele,

siell sanat on piilossa, oottavat sua, samoin kuin ihmiset, jotka tulevat sun luo,

nauttivat, elävät rinnallasi taas ajan, kun keskelleen pystytät runoilijan majan.

-Harri-

/Riina :)

-T kirjoitti...

Heippanen teille kaikki ihanat naiset!!!
Niin mukava oli lukea teidän rohkaisevia ja lohdullisia sanoja, sanoja jotka otan tosissaan ja mukaani talletan! Kiitos!!! Uuden alku vain aina tuottaa hiukan vaikeutta vanhasta luopua... Siitä tutusta, turvallisesta! Ja huolenpoikanen on toki lapsista... Miten he voivat pärjätä ilman minua!?! Toki tiedän, hyvinkin pärjäävät!! Mutta, mutta..

Kaikesta tästä ajasta rakennan sydämeeni ihanien muistojen majan. Elämä jatkuu taas läheiseni kulkemassa rinnallani, minä heidän rinnallaan, taas seuraavan vaiheen ja ajan...
Ihan tarttui tuo runo ja sen sävel... :)

Taina kirjoitti...

Tsemppiä työnaloitukseen!! Hih, taitaa siellä pikkuista vauvakuumettakin olla ilmassa ;)

Iloisia syyspäiviä sinne!