Aurinko on hellinyt lämpimästi!!! Viime aikoina olen panostanut enemmän salaattien tekoon. Kotimaisia kasviksia kun on niin hyvin tarjolla. Mozzarellajuustoon olen hurahtanut aivan täysillä ja jos kehtaan kertoa niin salaatin seassa isohko kokonainen mozzarellapallo siivutettuna menee omalla lautasellani melkein yhdellä lounaskerralla..

Ruoaksi tein tänään täytettyjä patonkeja.(Ja eilenkin) Omalta kasvimaalta on kaikki salaatti, sipulinvarret ja retiisit. Tomaattia, kurkkua, mozzarellaa ja majoneesia laitoin lisäksi väliin ja lounaspatonki on valmis. Nappasin kasvimaalta sekaan myös pieniä pinaatin lehtiä ja ruukusta basilikaa joukkoon. Ruukun olen tehnyt suojaruukuksi ja siihen tekstin "little garden". 
Nyt on mukavaa aikaa kun kasvimaan sadosta pääsee jo hiljalleen nauttimaan. Hernesatoa odotamme varmaan eniten kypsyväksi. Vasta huomasin tänään siellä ekat kukat eli kestää vielä jonkin aikaa kunnes sieltä saa herneen palkoja poimia. Kesäkurpitsakin kukkii siellä keltaisin isoin kukin..
Niin, tuota kasvimaan kitkemistä lähdenkin jatkamaan siitä mihin aamupäivällä jäin.. Nyt kyllä tarkenee!!

<3 -T

S y y s i s t u t u k s i a




Muutamiin koreihin ja ruukkuihin laittelin hiukan syksyistä ilmettä. Vaihtelin tänään kesäkukkia pois. Pelargoniat olivat vielä kukassa ja olisi ihanaa jos omistaisi sellaisen ison kellarin, mihin niitä voisi viedä talveksi säilöön ja talvilepoon. Mitenköhän ne saisi muuten säilymään talven yli? Mutta nyt syksyiset jutut; sammalet, jäkälät ja puokukanvarvut ovat myös ihania ja kauniita sellaisenaan.
Tykkään kovasti sammalesta! Sammalta ja jäkälää voisi laittaa vaikka pelkästään syksyn asetelmiin, mutta jouluvalojen takia hankin muutamia callunoita jotta tuovat hiukan korkeutta asetelmiin ja siten niihin voisi laittaa tuonnenpana pimenevinä iltoina jouluvaloja...
Kesäkukista jätin muutaman muratin myös syksyisiin koreihin.

Kasvimaalle tuli myös tänään istutettua muutama valkosipulin kynsi. Olivat jo alkaneet itää hiukan vihreää vartta sisällä. Saa nähdä onnistuuko, olen näissä valkosipulin istutuksissa hiukan untuvikkona :)

S a d o n k o r j u u t a . . .

Pienellä kasvimaallamme kasvoi tänä kesänä pari pientä riviä perunaa. Eilen jo nostimme nuo perunat maasta pois. Siis me meidän perheen tytöt :) Minä olin lapion varressa ja apulaiseni, pikkuinen Elli, tokaisi lähes joka kerta että: "Kiitti äiti!" kun käänsin maata ja perunoita tuli esiin. Ahkera pikku apulaiseni iloitsi jokaisesta löytämästään perunasta ja minä iloitsin hänen ilostaan... yhteistyömme sujui saumattomasti :)

P u u t a r h a s s a ...

Ensimmäiset porkkanat on maasta nostettu ja naposteltu! Palsternakka (uusi tuttavuus kasvimaallamme) on näköjään helppohoitoinen ja tuottoisa juures. Perunaa, salaattia, tilliä ja herneitä on jo aiemmin maasta noukittu. Sadonkorjuun aika se on pienelläkin kasvimaalla nyt käsillä!
Tomaatit saavat vielä kypsyä ja paistatella elokuun auringossa... Yksi pienen pieni minitomaatti jo ilokseni kellertää.
Paprikoihin ei ole tullut minkäänlaista merkkiä itse paprikoista... eivät taida ehtiä kypsyä enää tässä elokuun auringossa ennen syksyä...

Sadonkorjuun aika ja s y k s y tekee hiljalleen tuloaan! Jotenkin tänään havahduin että ensi kuu saattaa tuoda tullessaan jo syksyiset sateet! Pihakoivu värjää pian kellertäviksi lehtensä ennen kuin varistaa ne pois. Siinä ne viuhuvat sitten pohjoisen puoleiset tuulet! Syksy saapuu... kun aurinko meinaa kääntää ihanan lämpöisen katseensa enemmän etelän maihin... Näin ne vuodenajat vuorollaan astuvat esiin!
Mutta onhan nyt vielä kesäaika!! Ja tänäänkin niin kaunis, lämmin päivä :) Ja onhan syksykin ihan hyvää ja nautinnollista aikaa pimenevine iltoineen... Eiköstä vaan?!!

Kasvimaalla kera pienten apureiden...

Kasvimaalla on pikkuisia kylvöjä tänään tehty. Keltasipulia, vähän perunaa ja auringonkukan siemeniä on kylvetty. Viime kesänä suurensimme hiukkasen lisää tuota kasvimaata. Ei sinne hirmuisesti kasveja mahdu, mutta muutamat sitä ja tätä...
Olen saanut neuvon, että ennen kun sipulit istutetaan maahan, niin niitä tulisi liottaa tuhkavedessä. Se estää kuulema toukkia/matoja niihin tulemasta. Toinen neuvo on kastella sipuleita välillä tuhkavedellä... Jokunen vuosi sitten sipuleissani havaitsin joitain toukkia ja silloin sain tällaisen neuvon... Se kuulema tepsii!

~

Kodinhoitohaasteella minua on heittänyt Maaka.
Siksipä tähän kuvasin uusimman "siivousvälineeni"
Nimittäin tuo pieni juuriharja on perunanpesuun tarkoitettu,
kevätmarkkinoilta tässä taannoin ostettu.
Se on sellainen miniversio juuriharjasta. Tykkään siitä, koska se on jotenkin niin kaunis! Ja oikeasti perunoita pestessä myös hyvä!
Kuvan kynsiharja on melkein jo aikansa elänyt...Paljon käytetty! Kuten myös mäntysuopa!

Elikkäs haasteessa oli kertoa mitä koen (5 asiaa)
kotia hoidellessa tärkeiksi:

1.Tiskirätti. Tätä tarvitsen aamupalasta iltapalaan ja useana hetkenä siltä väliltä!
2.Imuri! Kerran viikossa (perjantaisin) meillä on iso viikkosiivouspäivä. Silloin isot lapset imuroi osan ja minä tai mieheni osan. Muutaman kerran viikolla sitten on pakko kaivaa myös imuri tai harja esiin, sillä keittiön lattia suorastaan huutaa sitä!! Meillä kun tuo syöttötuolilainen pudottaa lähes joka ruoalla lattialle jotain... (ja kyllähän me muutkin ;))
3. Pyykkikone. Se pyörii lähes joka päivä ja muutamaan otteeseen päivässä.
4. Tiskikone. Tämäkin on ihana apulainen. Isojen lasten hommana on myös viedä sinne likaiset omat astiat ja toisinaan tyhjentää sitä (kuuluu viikkorahaan tehdä kotihommia!)
5. Toisten perheenjäsenten apu. Vaikkakin suurimman osan äitinä siivouksesta teen, niin kaikenlainen apu on tarpeen! Enhän täällä yksin sotkekaan...Tätä aina "jankutan" lapsillekin... tämä koti ei ole vain minun koti!

Tässä olisi haastetta, otapa matkaasi jos siltä tuntuu!!

Pikku Ellimme on kerännyt kukkia.
Paljon paljon valkovuokkoja!!

Keräsi niitä valkoiseen kukkakoriinsa.
Miten se usein onkin niin että kun lapsi kerää kukkia,
varret jäävät usein aika lyhyiksi...

...Siksipä nämä eivät päätyneet maljakkoon,
vaan laitoimme ne isoon laakeaan vuokaan.
Ovat kyllä oikein kauniita ilman varsiakin.

~~

"Muurahainen on järjestänyt sirkuksen...
Ja nyt on trapetsinäytöksen vuoro"

-eskarilainen tulkitsi näin muurahaisen tekemisiä!

Mukavaa keväistä viikon jatkoa!!!

Tilannetietoutta kasvirintamalla...

Pienet pinaatintaimet etualalla vasemmalla pienillä aluilla, kylvetty vappuna. Ikkunalla ruukussa basilikaa tulossa. Aivan oikealla reunassa aitoelämänlanka-kukkasen pieniä taimia, jotka huhtikuun lopulla kylvetty. Lobeliat tuskin ennättävät kukkimaan vielä vähään aikaan, toivottavasti kukkiivat kuitenkin jossain vaiheessa kesää!?! Niitä laatikon oikealla puolella. Tuota laatikkoa muuten tuunasin hiukan. Oli alunperin aivan tummanharmaa. Sutasin vesiliukoista valkoista maalia (mitä nyt autotallissa sattui olemaan) suttuisesti pintaan. Siihen lopputulokseen en ollutkaan ihan tyytyväinen, joten hinkkasin kovalla harjalla enimmät maalit pois. Nyt minusta tuo on parempi lopputulos. Saas nähdä miten mieli taas muuttuu... Josko tuon laatikon joskus maalisi tasaisen valkoiseksi!?! Mutta nyt on hyvä näin.

Taimikasvatuksessa olen käyttänyt hyödyksi elintarvikepakkauksia, mm kananmunakennoa jossa tulossa avomaankurkun taimia ja kesäkurpitsan alkuja. Siitä irrotan ne kesemmällä maahan. Kananmunakenno on taas muovisessa donitsilaatikossa, kestää näin kastella välillä vaikka läpimäräksi ;) Timjamia kasvaa vasemmalla vanhassa kirsikkatomaattirasiassa.

Nyt vaan vettä, ravinteita, valoa ja lämpöä...

...Samassa maljakossa sulassa sovussa :) Risuihin odotan keväistä aavistusta, uusia lehtiä puhkeamaan! Ruusu kaunistelee yksinään, tuo tuoksahdusta suloista!
Ilahduin kun naistenpäivänä lähikauppias muisti ruusulla. Myyjä vetäisi kassansa alta ostosteni perään ruusun! Aidosti yllätyin, ilahduin, kiitin!! :) Menen kenties sinne toistekin...Kyllä osaavat kauppiaat vetäistä oikeasta narusta!
Ruusuja voisi antaa elämän monista pikku seikoista... Nyt ainakin kevät niitä esittelee meille päivittäin. Aurinko hellii& lämmittää lisääntyvällä valollaan ja kirkkailla säteillään. Uutta, puhkeavaa luontoa on ilo seurata! Kevättä, kasvun voimaa, pieniä elämän ihmeitä pian ihmetellä. Kiitollisuudella on hyvä ottaa vastaan kaikki tämä Luojan luoma, yksityiskohtaisesti tarkkaan suunnittelema.
Nautin myös eilisestä onnistuneesta hiihtoretkestä, vaikka alamäet hirvittää ja ylämäkiä en meinaa jaksaa sivakoida... Selvisinpä vain kolmella kaatumisella kolmen kilsan matkalla(!!), lumeen pyllähdin ja jatkoin reippaasti matkaa...Koin ihan olevani hyvä, reipas tyttö :) Hiihtämisestä saa hyvän mielen

~~

Viikonloppuna leikkasimme omenapuiden oksia. Monesti on leikkaus jäänyt, mutta nyt tuli leikattua niin että ihan sääliksi jo omppupuuta kävi! Monen vuoden unohdetut leikkuut kerralla! On maljakossakin osa oksista, jospa niihin puhkeaisi omppupuun kukkasia... Toivon kovasti :)

Puita kaadoimme myös toistakymmentä takapihaltamme valoa tuomaan. Enimmäkseen mäntyjä ja muutaman koivukin. Koivun risuista saa kauniita kransseja tehtyä....Vielä listaan "risuja haasteen muodossa" inhokkiruoistani.

Listata täytyisi viisi inhokkiruokaa. Haasteen sain Jossulta
Tuntuu siltä että voin oikeasti sanoa olevani kaikkiruokainen... Ain on kaik kelvant!!
Mutta jotain tuli mieleen:
1. Simpukat. Söin kerran pizzassa moisia ja ei meinannut mennä alas. Eivätpä siis kuulu mun herkkupöytääni. Melkein kaikki muut merenelävät ja äyriäiset kuten katkaravut, mäti jne ovat hyvää herkkua minusta, muttei simpukat.
2. Lehmän kieltä en ole maistanut enkä maistaisi (Varmaan ajatus ohjaa liiaksi käyttäytymistä...)
3. Valkohomevuohenjuusto. Tykkään yleensä homejuustoista, sinihomejuusto on ihan lempparia (Nam!!) ja vuohenjuustosta tykkään jos on kovaa juustoa esim fetana, mutta muutaman kerran olen syönyt sellaista löllöä vuohenjuustoa jossa valkohome pinnalla...ei ihan mun makuuni vaikka reippaasti yritin syödä sitä...
4. veriletut. Veriruokia en ole liiemmin tottunut syömään, eikä siksi tee niitä mieli eikä veriruot yleensäkään kuulu ruokavaliooni... (Joskus ala-asteella viimeksi varmaan näitä söin, eikä kovin houkuttele vaikka muistaakseni melko neutraali maku niissä on)
5.HK:n sininen. Tämän varmaan pitäisi olla herkkua meille suomalaisille, mutta kun tein tässä joku aika sitten hk blå:sta makkarakeittoa niin ihmettelin ihan missähän lienee vika...

Tästä saa napata haasteen kuka vain haluaa, mutta jos haluatte ottaa haasteen niin haastan:
Marin iltapuuroglogista, Deborahin, Puhdaspuuvillan Saran, Maakan, Tytti- taivaanrannanmaalarin.
(En tiedä oletteko jo haasteen saaneet) Tehtävänä listata 5 inhokkiruokaa ja laittaa tehtävä eteenpäin.

Ja vielä näitä...

Nekin voivat taipua kauniiksi...
Mietin että sellainen elämämme risukko, mitkä eivät ole olleet miellyttäviä päiviä vaan koettelevia...Voisivatko ne joskus koitua elämäämme hyödyksi?!? ...Ja siten siis myöhemmin elämässämme ikäänkuin taipua kauniiseen muotoon ja olla jollain lailla avuksi/hyödyksi... Koettelemusten sanotaan ainakin lisäävän kärsivällisyyttämme. Voisihan se ainakin jollain lailla olla kauniinpaa kuin kärsimättömyys...?!?

Ihania nämä kirpakat aurinkoiset ilmat!
Ulkona on selvasti jo kylmää ja lämpömittari kieppuu nollan molemmin puolin. Yöllä pakkanen käy vieraisilla, päivällä vuorostaan aurinko.
Punajuuret saatiin tänään korjattua kasvimaalta talteen! Muutamat pakkasyöt eivät niitä ole näköjään haitanneet. Olen kuullut että pikku pakkaskeli vain antaa näille juureksille makeutta!?! Mutta ei sentään joulukuulle saakka punajuuret olleet kasvimaalla... Silloin olisi melkein saatu rosollit suoraan joulupöytään... ;)
Pieni sadonkorjuun apulainen oli kanssani touhuamassa punajuurien parissa (lue: juoksemassa karkuteille tuon tuostakin)

Syksyisiä asetelmia on täällä piharuukkuihin tehty. Kanerva sai vierelleen sammalta, puolukanvarsia, ruusunmarjoja, keltaisia vaahteranlehtiä ja muutaman koristekurpitsan. Värejä ja kaikkea ihanaa löytyy luonnosta yllättävän paljon!

Tädyke pääsi Erikoiden väliin. Ihastuin kukkakaupan ihaniin asetelmiin ja päätin hommata omaankin ruukkuun tuollaisen viherkasvin kanervien kaveriksi. Pikkuvihreät kuulema kestävät -10 asteen pakkasta. Eli jos tulevasta talvesta tulee niinkuin edellinen talvi oli, niin tästä tädykkeestä olisi pitkään silmäniloa.

Kevättä ajatellen maahan on laitettu vaaleanpunaisen tulppaanin sipuleita ja pikkuruisia helmililjan sipuleita. Helmililjoja ei ole tässä pihassa ennen ollutkaan! Monesti niitä on tullut ihasteltua muualla... Jospa ensi keväänä noita pienivartisia sinikukkaisia kukkisi nyt omassakin pihassa :)

Kypsynee tomaatit näinkin...

Sisällä lämpimässä raakileiden on hyvä kypsyä. Oli selvästi ruttoa osassa tomaateista, sillä jo ison osan olen heittänyt pois. Joka päivä löytyy joku ruskea ruttoinen tomaatti.
Hyviä ovat olleet nuo jo muutamat kypsyneet!!! Mutta totta puhuen aika paljon aikaa ja vaivaa muutamien tomaattien tähden...
Mietin jo keväällä kun tomaatin taimia istuttelin ja hoitelin että varmaan taas syksyllä totean että kaupasta saa hyviä ja edullisia kotimaisia tomaatteja pienellä vaivalla! Mutta joku kumma kasvi-innostus on meikäläisen vallannut ja niinpä vain kasvattelin ja hellin ja hoitelin koko kesän näitäkin taimia. Ehkä ensi keväänä taas uudelleen!?!

Satokauden kynnyksellä

lähes joka päivä kuljen ja kierrän pienen kasvimaaplänttini läpi
nauttien pienestä sadosta;

muutamasta porkkanasta,
yrteistä
ja perunoista (jotka jo tosin loppuivat).

Toiveissa olisi isompi kasvimaa, kasvihuone, lisää kuoriketta, multaa, kunnon komposti... Haaveet on pihamaan laittamisessa ja pienessä ryytimaassa :)

Ihan maalla elämisen elkeet.
Tosin lehmiä ei kuitenkaan näy lähistöllä (ollaan kyllä harkittu sellaista suuren maidonkulutuksen takia ;)) eikä ole sitä omaa omakotitietäkään jonka päässä törröttäisi talo...

Elellään lähellä luontoa, kuitenkin kaupungin kupeessa.

Joskus joku on todennut: ".. että kun te asutte siellä kaupungissa...!" Onhan tästä toki lyhyt matka eri ostoskeskuksiin, lentokentälle ja lähijunankin ääni kuuluu pihalle...
Mutta rauhassa kaupungin vilskeestä asutaan. Kaupunkilaisen silmin me taas asumme aivan landella, keskellä ei mitään!!
Samapa tuo missä sitä asuu, kunhan on katto pään päällä ja on tyytyväinen!
Täällä on pihalla nähty jäniksiä, kyitä, vaskitsoja, fasaaneja ja kerran hirvetkin eksyvät meidän takapihalle. Naapuri laittoi silloin vain tekstarin aamulla että: "Huomenta, kolme muhkeaa hirveä takapihallanne!"

Kasvimaalla


































































Kasvimaalla on kerätty jo satoa.
Sipulit nostin tänään ylös. Näin nimittäin muutaman valkoisen pikku madon muutamissa sipulinvarsissa :( Pelastin loput sipulini kun vielä näyttivät hyviltä. Tuhkaa kyllä ripottelin niille pitkin kesää, mutta inhottavat matoset pääsi näköjään niihin muutamiin silti...
Koristekurpitsat saa vielä kasvaa ja muuttaa väriään. Ainokainen maissintähkä saa kypsyä vielä rauhassa. Tomaattisato näyttää olevan runsas, mikäli lämmintä ja aurinkoista riittäisi.