I l o i t s e n ,

kun näen pienten siemenien itämisen onnistuneen.
Kun pienet taimet alkavat nousta mullasta... Kasvua on tapahtumassa ja voi todeta että on kevättä ilmassa!!!

Tänään kylvin multaan myös sinisen lobelian pieniä pikkuriikkisiä siemeniä. Voikohan oikeasti pienempiä siemeniä ollakaan olemassa(?!?) Olivat niin pieniä, etten meinannut erottaa niitä toisistaan. Koetan itse nyt niitä kasvattaa, en ole aiemmin lobeliaa kasvattanutkaan *Toivon onnistuvani*

Hyvällä alulla ovat myös jo nämä

Tomaatin taimet ovat myös pienellä alulla...

Ihan jo teki tänään mieli kylvää myös pääsiäisruoho... Mutta kenties odotan vielä hetken.

Tänään vielä näytti helmikuu pitävän tiukassa otteessaan pakkasta ja tuulta, mutta josko huomenna maaliskuu toisi mukanaan leppoisamman kevätkelin kera lämmittävän auringonpaisteen. Toivoa sopii, kevättä on ilmassa ja on kevään vuoro astua esiin! :)

O m p e l u k s i a & K i e r r ä t y s t ä

Kävipä tässä muutama päivä niin, että poltin silitysraudan kuvan vanhanaikaiseen tyynyliinaani! Kaikki kävi näin:Pikkuneiti toi minulle kesken silityspuuhieni sosepurkkia ja pudotti sen kaakelilattialle ja sirpaleiksihan se meni. Nostin tytön kiireesti pois ettei astuisi lasinsiruihin ja silitysrauta jäi siihen paikkaan mitä olin silittämässä... siivosin sotkuja ja imuroidakin ehdin loput lasinsirut, kunnes tajusin että silityspuuhathan oli minulla kesken! Onneksi ei käynyt suurempaa vahinkoa kuin tässä tapauksessa pelkkä "perinteinen" silitysraudan tumma läiskä valkoisella tyynyliinalla...! Siispä leikkelin tyynyliinasta säilyneen kauniin kirjaillun kuvan ja siitä tuli pikku pussukka
Pikku pussukka pitää sisällään nyt pikkuisia saippuoita. Tuoksupussiksikin se sopisi.

Vanhasta lasten lakanasta ja vanhanaikaisista pitsinenäliinoista (kirppikseltä 0,10e/kpl) ompelin seinävaatteen pikkuisen huoneeseen.
Taskuihin olisi ajatus laittaa pieniä juttuja; nalleja tai vaikka yksi tasku voisi pitää sisällään sukkia... Sydämet irrotin joulukranssista, joita kranssissa oli vaalean sävyssä sopivasti neljä kappaletta.

Enimmäkseen kun tulee lasten juttuja ommeltua, niin teinpä jotain itseänikin varten. Ompeluskärpäsen puraisemana ompelin laukun. Pojat sanoivat tämän näyttävän ihan mekolta. Olkoon siis minun mekkolaukkuni :)

Idean sain tutun henkilön itsetekemistään laukuista. Löysin kangastilkuistani näitä kankaita, joten mitään ei tarvinnut lähteä ostamaan tätä kassia varten. Vetoketjuja olen irrottanut jemmaan joskus vanhoista vaatteista kun ovat poistuneet käytöstä, joten nekin on kierrätyskamaa. Löysin roinalaatikostani myös vanhan soljen jonka laitoin laukkuun.

Kierrätysfiiliksin

Hyvää viikonloppua toivottelen!! :)

Tälle päivälle sain kukkia pöydälleni :)

Minulle nämä ovat kevään ensimmäiset tulppaanit, toivon niiden kestävän pitkään... leikkasin uudet imupinnat varsiin ja laitoin kylmää vettä. Näin toivon pidentäväni niiden kestävyyttä. Nähtäväksi jää montako päivää kestäävät.

Samalla kuvia muualtakin kyökistämme...

keittiönpöydällä korissa omatekoisia

Sitä sanotaan että

ja taitaa tuo sanonta monessa kodissa pitää paikkansa.
Keittiössä vietetään paljon hetkiä yhdessä,
jaetaan tärkeimpiä kuulumisia ja
yhteinen leipä

...vielä hyllynpäältäkin kuvattua:

Muistona keittiössä muutaman vuoden takaiselta lomareissulta Italian auringon alta
on vieläkin tallessa tämä kuivahtanut

* Haaveilen ja toivon että joskus taas pääsisi
lomailemaan oliivipuiden alle... *

~~

Mukavaa aurinkoista viikon jatkoa
sinulle!!

T a l v e a . . .

Vielä talvisia kuvia hiihtolomaltamme,
maaseudulta kuvattuja hetkiä.

Sävy sävyssä oli tämä

...Kertoo omaa tarinaansa menneen ajan elämästä
(mieheni kotiseudulta on tämä "eloaitta")

~~
Loppulomaan sisältyi lasten talvileiri.
Lapset tykkäsivät virikkeistä joita tuolla leirillä oli;
moottorikelkan kyydistä, mönkijästä, mäenlaskusta,
luistelusta ja eläimistä

Mukavaa oli lapsista...

...ja nähdä kissaa

...olla lähellä isoa heppaa

ja silittää näitä...

Kuopuksemme pääsi myös hevosen kyytiin serkkutyttöjen avustamana.
Oli pienelle suuri kokemus...

Lasten leiri ei ollut vain näiden virikkeiden varaan rakennettu. Tarjolla oli elävää Sanaa raamattutunnein ja näytelmin. Näytelmät mm Joonasta valaan vatsassa ja siitä kuinka Taivaan Isä voi asua meidän sydämessämme tuntuvat jäävän hyvin lapsen (ja aikuisenkin) mieleen :)

T a l v i l o m a p ä i v i ä

Kylläpä voi luonto olla talvellakin erityisen hienoa! Kun lumi saa verhota metsät ja puut. Kaikki tuntuu silloin olevan kuin kaunista talvisatua. Olen ihastellut nyt talvilomamme aikana valkoisen kuuran ja jääkiteiden peitossa olevia puita, metsää ja luontoa. Ilma on ollut erityisen kylmää, vaatekerroksia on tarvittu monia päällekäin. Minäkin olen viilettänyt rinteitä ja mäkiä toisten mukana, tosin en omista vimosen päälle olevia lasketteluvermeitä, en lautaa enkä nykyaikaisia tiimalasisuksia. Nuo 20 vuotta vanhat tamineet ovat istuneet minulle vielä kuin nenä päähän. Mutta tuo talvinen luonto on kaunista! Niin hiljaisia ovat talviturkkiset pakkasen puremat puut… kuin sikeässä talviunessa. Ja vain muutama kuukausi eteenpäin, niin nuo samat puut puskevat kevään ensi lehdet esiin, pikkuiset hiirenkorvansa… Antavat siten lupauksen uudesta alkavasta kesästä!
Kevään ensilehtien värinen on myös tämä kirppislöytöni ystävänpäivältä, vanha potkuri. Ihastuin sen vanhaan olemukseen ja rapistuneisiin maaleihin. 16 eurolla sen sain omakseni. Jämäkkyydestään vaan ei alkuun meinannut saada isännän hyväksyntää…

Lapset ottivat potkurivanhuksen heti omakseen. Iloitsivat sen kyydissä, nauttivat vauhdista. Pientä suoraa tietä sillä ainakin mukavasti lykkii menemään. Lomalla Keski-Suomen maaseudun rauhassa muutamissa mutkissa näitä olemme iloksemme nähneet aidosti käytössä:) Talvikelille potkuri lienee olevan ihan oivallinen apuri.

Y s t ä v y y t t ä . . .

~~

Kaksi vuotta sitten, ystävänpäivänä 14.2.2007 lääkäri soitti minulle. Tiesin jo odottaakin tuota soittoa... Olin jo kahden päivän ajan odottanut. Kyseessä oli nyt nuorin poikamme, hänen sydänfilmissään oli havaittu poikkeavuus.
Pari viikkoa aiemmin oli selvinnyt että miehenikin sydänfilmissä on poikkeavuus. Tällainen vaatisi ainakin lääkehoidon, ja mitä muuta se tarkoittaakaan...
Pelko hiipi mieleeni, ahdistuin ajatuksesta, itkin ja murehdin. Olin varmasti tuplasti herkällä miellellä myös senkin takia koska olin kolmisen viikkoa aiemmin synnyttänyt nuorimmaisemme.

Samaan aikaan toisaalla eräs vanhempi ihminen seurakunnastamme sai sydämelleen meidät. Henkilö, jota emme hyvin tunteneet, eikä hän tuntenut hyvin meitä. Hän välitti toisen ihmisen kautta meille kortin, johon oli kirjoittanut:

" Rukous on huokausten kuorma,
kyynelten putoaminen,
silmän katsahdus ylöspäin
kun lähellä ei ole ketään muuta
kuin Jumala.

Jumalan siunausta!
Rukoilen teidän puolesta!"

Mistä joku tiesikin tunteeni ja osasi lohduttaa näin osuvasti!?!

Rohkaisin päiviä myöhemmin mieleni ja menin kiittämään tätä täti-ihmistä. Kysyin mistä hän tiesi tilanteemme... Yllätyin kun hän ei ollutkaan tietoinen siitä. Hän oli vain tuona päivänä kesken omien askareiden saanut meidät sydämelleen. Ja kokenut että hänen täytyy rukoilla meidän puolesta ja niin myös päätti lähettää meille tuon kortin

Koin tuon päivän aikana että ahdistukseni otettiin jollain tasolla pois! Toki huolehtivana, joskus liiaksi murehtivanakin ihmisenä pelko saattaa aika ajoin vieläkin hiipiä mieleeni, mutta se suuri ahdistus mikä oli, sen koin että minulta otettiin pois!

Uskon että Taivaan Isä lohdutti meitä. Hänen ystävyyttään ja huolenpitoa saimme kokea näin toisen ihmisten välityksellä...
Olen ollut tästä kiitollinen!

~~

Nyt tahdon toivottaa sinulle

W a n h a n
k ä s i t y ö n
l u m o i s s a ...

Kylläpä ennen osattiin tehdä liinavaatteet koreiksi! Näissä vanhoissa lakanoissa ja tyynyliinoissa säilyy vielä tällekin päivälle niiden kauneusarvo....

Etsin mielelläni käyttöön näitä vanhoja ihanuuksia, sillä kauneuden lisäksi ne tuntuvat olevan myös jotenkin erityisen vahvaa ja kestävää puuvillaa!
Tähänkin pussukaan joku on kirjaillut kivasti tekstin... En voi vastustaa tällaisia kirppislöytöjä!

Löysin kirjojeni joukosta tällaisen äidiltäni lainaksi tulleen kirjasen. Aika ihastuttava kun sitä selailin. Alkusanat alkavat tähän tapaan:
"Käsityöalalla, kuten elämän muillakin aloilla, on huomattavissa hallaöitä, ajanjaksoja, jolloin tehdastuote voittaa kaiken käsintehdyn. Ajan henki ikäänkuin turruttaa tiedonkin käsityötaidon tarpeellisuudesta, kunnes jonakin hetkenä havahdutaan huomaamaan tämänkin taidon välttämättömyys..."

Löytyyhän meiltä myös vanha ompeluskone... Tosin sen pöytä on vain käytössä pöytätasona. Äitini löytö on muuttanut meille asustelemaan...

Olenpa viimeaikoina kierrellyt enemmän kuin aiemmin tutustumassa eri blogeihin.
Kuljeskellut täällä ja paljon olen löytänyt kivoja sivuja! Olenpa yllättänyt itsenikin kun olen rohkeasti kommentin muodossa jättänyt jälkeni joihinkin paikkoihin... Tupsahdinpa tässä joku päivä sitten kiertelyreissullani paikkaan, jossa järjestetään myös arpajaiset. Innostuin osallistumaan kauniin arpajaisvoiton tähden... :) Jos kiinnostaa, niin käykääpä muutkin kokeilemassa onneanne puhdaspuuvillaan ja ruutuikkunaan

**

Viikonloppu on ollut suojasäätä.
Joka säällä on omat hyvät puolensa...

Ainakin
lumiukkoja syntyy tällä kelillä!
Pitkästä aikaa pihallemme ilmestyi...

Tässä kuvassa tekijä
halaa valmista tekelettä

**

Pikkuneitimme sunnuntaiaamuna
pukeutunut parhaimpiin,
oma käsilaukku kaulalla

**

Laitoin eilen siemeniä multaan.
K e v ä t k y l v ö j ä siis!!!
Tomaattia, toisentyyppistä tomaattia, paprikaa ja orvokin siemeniä...
Niitä laittaessa nousi mieleeni laulu:
"...Mä taimi olen Sun tarhassas ja varten taivasta luotu,
sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu."

Muistin että tämän laulun sanat ovat Runebergin tuotoksia. Mikä sopiikaan paremmin kuin tuoda tämä ajatuksissani soinut laulu esiin näin
Runebergin päivänä.

Ajatukseni tuosta taimesta; Olemme kuin taimia täällä maan päällä ja kasvumme ja kasvamisemme jatkuu. Tarvitsemme ravintoa ja vettä säännöllisin ajoin. Tuotamme jossain vaiheessa sitten hedelmää. Toivottavasti hedelmämme on hyvää... Se riippu varmasti siitä kuka meitä "ravitsee ja kastelee". Laulu jatkuu että "taivasta varten luotu". Minusta tuo on hyvin kiteytetty että tarkoituksemme ja elomme maan päällä on siis
t a i v a s t a v a r t e n ! !
..Sinne jo syntymästämme suotu.



Koululaisemme olivat kuulema tänään koulusta tullessaan pohtineet
josko äiti olisi ehtinyt jo leipoa runebergin torttuja...
(En ihan ollut vielä siinä vaiheessa ehtinyt, mutta pieni odottaminen hetken kuluttua palkittiin:))

Runebergin tortut
vanhan Valion reseptin mukaan:
Voita 200g
1/2dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
1 dl kuohukermaa
50g mantelirouhetta
3 1/2dl vehnäjauhoja
1 1/2dl keksimuruja
1 1/2 leivinjauhetta
1 1/2 rkl kardemummaa

Pinnalle vadelmahilloa ja tomusokerikuorrutus
(Kostutin ohjeesta poiketen vielä omenamehulla valmiita torttuja)

**

Ihanuuksia ovat myös leivonnaiset joiden ohje löytyy perunajauhopaketin kyljestä
(melkein samanoloisia kuin ne fazerin foliossa myytävät leivonnaiset)

**

P i e n i ä p a l o j a
v a a l e a n p u n a i s e s t a
maailmasta...

N a p s i n
nimittäin kuvia kodissamme.
Tässä tulee otoksia pikkuisen tyttösen huoneesta:

Lamppu on kirpputorilöytö(4e)
laskosverho löytyi aikanaan laura ashleyn alekorista (10e)

Nukkekirjahylly on itsetehty
made by husband

Pikku jakkara on sekin muutaman euron löytö.
Tästä vanhasta jakkarasta tykkään! Lieköhän vanha lypsyjakkara?

On tullut jotain myös ommeltua...
ja hengareita koristeltua

~~