Kesäisen syksyinen tervehdys!
Viime viikolla ompelin keittiöömme uudet verhot. Eivät ehkä ole kovinkaan syksyiset, kesäiset mielestäni enemmänkin, mutta silti päätyivät nyt syksyksi ikkunaan! Voisipa sanoa että kesää syksyisessä ikkunassa :) Löysin nimittäin mielestäni kauniisti pitsikoristeltuja lakanoita kirppikseltä. Tuo pitsiosa lienee pienen pienellä virkkuukoukulla käsin virkattu, eikös ne ollut nimeltään pylväitä ja puolipylväitä.. Lakanan loppuosasta ajattelin Elli-tyttöselle käyttölakanan myöhemmin ommella :) Tulee siten koko lakana hyödynnettyä :)

Viime päivät ovat olleet jotenkin kesäisiä :) Kaikenlaista kesäistä touhua tuntuu myös pihalla riittävän. Rennosta ja huolettomasta pihaelämästä on voinut vielä nauttia ja paljain varpain ulkonakin olla :)
Keramiikan parissa on ollut myös mahdollisuus olla ja tullutkin vietettyä aikaa. Polttouuni on ollut viikolla ahkerassa käytössä. Näitä vaaleahkoja pikareita muun muassa siellä paistui.

~

Yksi laulu on soinut tänään ajatuksissani. Tarttui mukaani tämän päivän tilaisuudesta jossa kävimme. Se on Simojoen ja Kaskisen tekemä laulu, josta ajattelin laittaa katkelman tähänkin:

"Herra, kädelläsi asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.

Onneni on olla Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
tahdon laulaa Hänen teoistaan. "

Seuraavat säkeistöt kertovat siitä että Hänen kädellään iloita saan.. sekä itkeä saan... Kaikissa elämän vaiheissa siis hyvä olla Hänen lähellään.

~

Nyt
edessä
on
uusi viikko

sekä

uudet kujeet!


Kaunista ja lämmintä syksyä!!!

S y k s y ä


Kanervat kukkivat pöydällä ja ensimmäiset "tuvan" lämmitykset tällä viikolla kesän jälkeen taas tehty. Aistittavissa siis syksyn pirtsakat ja koleammat tuulet.

Nautinnollista syksyn aikaa!!!

S i e n i m e t s ä l l ä . . .
Tänään löytyi lähimetsästä pienen pieni satsi kanttarellejä ja orakkaita sekä ensimmäisiä pienen pieniä suppilovahveroita. Yhdessä ekaluokkalaisemme kanssa kävin metsäretkellä. Hän lauloi monen sienen kohdalla että: "jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt!!" ja heti perään pyysi minua katsomaan josko jokainen löytämänsä sieni olisi vaikka kanttarelli... Useimmiten ei ollut ja kun vihdoin muutamat sienet löysimme niin iloitsimme suuresti :)
Kovin pieneksi saaliimme jäi, mutta tästähän on hyvä aloittaa syksyn sienestys :)
Ompelin saamastani vihreästä unikkokankaasta esiliinan itselleni. En ole liiemmin unikkokankaan ystäviä, mieluummin ruutua tai raitaa suosin, mutta jotenkin tykkään tästä esiliinana :)

Toivotaan tähän syksyyn maukkaita sienisatoja!!!
Ne sienten kasvatuskelit taas... voisivat mielestäni jäädä vähemmän puoleiseksi,
mutta sieniä silti saisi tulla... ;)

Uusia tuulia...

"Tämä maisema meille annettiin:
nämä ihmiset karun maan,
tämä hiljainen haikeus askeliin,
mielen kaipaus tulevaan.

Tämä odotus meille annettiin:
nämä horjuvat rakennuspuut,
valo, lohdutus hetkiimme vaikeisiin,
monet arkiset ilot muut.

Tämä elämä meille annettiin:

kaunis, raskas ja rosoinen,
ja kuitenkin lepää yllä sen
säde ikuisen rakkauden"

Anna-Mari kaskinen

~

Haikeutta pienoista olen havainnut ajatuksissani nyt muutamana päivänä.
Huomaan miettiväni ja kelaavani läpi menneitä kotona vietettyjä vuosia...
Niitähän on kertynyt yhteensä meikäläiselle jo kymmenen kokonaista vuotta!!!
Ei ihan yhteen pötköön, mutta yhteensä kaikki lasten kanssa kotona vietetyt vuodet kun laskee, niin kyllä, täysi kymppi vuosia!!!
Tämä syksy nimittäin tuo uusia muutosten tuulia tälle perheelle, kun tämä kotomamma lähteekin työelämän pyörteisiin. Hoitopaikkakin on pikkuiselle jo katsastettu... Ja vain parisen viikkoa ja uusi vaihe alkaa... Kääk!
Muutosta on toki siinäkin kun yksi on aloittanut ekan luokan ja yksi siirtyi yläasteelle.
Kaikenlaista muutosta siis.

Toisaalta olen hyvillä mielin ja kiitollinen kaikesta!! Kaikki on ollut loppujen lopuksi lahjaa
ja
elämä vain näin vie nyt eteenpäin!!
Kaikella on aikansa.
Nämä hetket on minulle annettu ja tämä ihana perhe. Äitiyshän jatkuu, se ei lopu... mutta se ajatus etten enää näissä merkeissä kotona olekaan

- ellei meitä sitten siunata tällä saralla vielä lisää ;) -

...niin nämä ajatukset tuovat haikeuden hetkiä luokseni.

Mutta,
se tieto että tulen tekemään ja voin tehdä lyhennettyä työviikkoa,
on niiiin ihana asia että siitä iloitsen!

~

Kuvissa näkymää leikkimökin ikkunasta, pihlajanmarjoja ja ruusunmarjoja joista taipui rautalangan kanssa kranssi leikkimökin oveen.

S i n i s i ä m e k k o j a . . .
Kirppislöytönä mekko pikkuiselle ja toinen mekkolöytö alerekistä hiukan isommalle :) Nyt syksyn tullen voisi laittaa pitkähihaiset vain alle sekä paksummat sukkikset jalkaan.. Yhteensä parinkympin löydöt :)
Taas postaan näköjään meidän tyttöjen juttuja, niinkuin edellisessäkin meidän puuhasteluja... Mutta jotain siistimpää sentään multasormien jälkeen ;) ...Mukavista löydöistähän ei voi olla kertomatta:)

~

Yksi syksyn merkki on punertavat pihlajanmarjat! Niitä on nyt runsaammin kuin viime vuonna meillä pihapuissa. Mutta omenoita ei meille sitten tulekaan. Vain sen verran että jokaiselle lapselle omat yhdet omput. Sentään niinkin! ;) Olen kuullut että niin kai se menee että vuorovuosina tekevät pihlajanmarjat ja omenat satoa!?! Pihlajanmarjoja olen joskus muuten kuivattanutkin kimppuna, tummuuvat kyllä mutta kimppuna ihan kiva.

Uusi viikko on aluillaan,
mukavia syyskesän päiviä
ja
v ä r i l o i s t o a !!!
:)

S a d o n k o r j u u t a . . .

Pienellä kasvimaallamme kasvoi tänä kesänä pari pientä riviä perunaa. Eilen jo nostimme nuo perunat maasta pois. Siis me meidän perheen tytöt :) Minä olin lapion varressa ja apulaiseni, pikkuinen Elli, tokaisi lähes joka kerta että: "Kiitti äiti!" kun käänsin maata ja perunoita tuli esiin. Ahkera pikku apulaiseni iloitsi jokaisesta löytämästään perunasta ja minä iloitsin hänen ilostaan... yhteistyömme sujui saumattomasti :)

Eilisen sunnuntaipäivän iloksi ja vapaapäivän huviksi pujottelin ulkosalla rautalankaan ruusuja pienen pieneksi kranssiksi...
Ruusukranssi sai rautalangasta väkerretyn hengarikoukun kiinnityslenkiksi :)


Uusi viikko on aluillaan ja huomenna meilläpäin alkaa koulut lapsilla! Meiltäkin kolmen pojan kopla lähtee koulutielle!!! Nuorin 2-vuotias ei sentään vielä :) Vanhin lapsista aloittelee yläastetta, toinen menee viidennelle luokalle ja nuorin koululainen aloittelee koulunkäyntiä ekalla luokalla. Äitiä taitaa täällä enemmän jännittää tuo nuorimman koululaisen koulunaloitus... Niin kai se yleensäkin menee meillä äideillä!?! Mutta luulen että pärjäävät siinä missä muutkin :)

Oikein hyvää uutta alkanutta viikkoa tahoillenne!!!

P u u t a r h a s s a ...

Ensimmäiset porkkanat on maasta nostettu ja naposteltu! Palsternakka (uusi tuttavuus kasvimaallamme) on näköjään helppohoitoinen ja tuottoisa juures. Perunaa, salaattia, tilliä ja herneitä on jo aiemmin maasta noukittu. Sadonkorjuun aika se on pienelläkin kasvimaalla nyt käsillä!
Tomaatit saavat vielä kypsyä ja paistatella elokuun auringossa... Yksi pienen pieni minitomaatti jo ilokseni kellertää.
Paprikoihin ei ole tullut minkäänlaista merkkiä itse paprikoista... eivät taida ehtiä kypsyä enää tässä elokuun auringossa ennen syksyä...

Sadonkorjuun aika ja s y k s y tekee hiljalleen tuloaan! Jotenkin tänään havahduin että ensi kuu saattaa tuoda tullessaan jo syksyiset sateet! Pihakoivu värjää pian kellertäviksi lehtensä ennen kuin varistaa ne pois. Siinä ne viuhuvat sitten pohjoisen puoleiset tuulet! Syksy saapuu... kun aurinko meinaa kääntää ihanan lämpöisen katseensa enemmän etelän maihin... Näin ne vuodenajat vuorollaan astuvat esiin!
Mutta onhan nyt vielä kesäaika!! Ja tänäänkin niin kaunis, lämmin päivä :) Ja onhan syksykin ihan hyvää ja nautinnollista aikaa pimenevine iltoineen... Eiköstä vaan?!!

P a t j a r a i t a a . . .
olen monesti katsellut kangaskaupoissa ja nyt vihdoin ostin sellaista :) Lisäksi kiva myyjä opasti kuinka kannattaa vetoketju ommella tyynyjen sivusaumaan niin että se jää ikäänkuin hiukan piiloon. Loistavan niksin hän kyllä neuvoi ja tekisin nyt tyynyjä enemmänkin... :) Jos vain aikaa olisi!!
Punaraitaiset ovat sohvalle ja sinisävyinen patjaraita on suunnitteilla samanlaisiksi tyynyiksi sängyn päälle yläasteelle menevän huoneeseen. Tuo alin raitakangas hänelle ikkunaverhoihin... Siispä raitaa ja raitaa!

Tuo kankaiden päällä oleva kirja on vanha Raamattu vuodelta 1878 ja 1 euron kirppislöytö! Äitini kanssa löysimme sen samaiselta maaseudun kirpputorilta jossa aiemmin olin käynyt. Äitini päätti sen ostaa, mutta nyt se on minulla "korjattavana". Tosin en hallitse kirjansidontaniksejä kylliksi (vain yhden kansalaisopistossa käydyn pienen kurssin verran). Tallessa minulla on kyllä kirjansidontaan tarkoitettua liimaa, sideharsoa ja muitakin tarvikkeita. Mutta, mutta... Hiukan jännittää etten vain pilaa tuota kirjaa yrittäessäni hiukan korjata sitä. Selkämyksen meinaan ehkä vain liimata uudestaan ja laittaa pelkän harson... Sen verran että sitä pystyy selaamaan hiukan paremmin kuin nyt.

Jotenkin jännä on muuten selata tuota vanhaa kirjaa. Sivut ovat jotkut rikki ja irti. Suomen kieli hiukan erilaista ja kauniin näköisiä kirjaimia ja lisäksi tieto siitä että joku on siitä itselleen Sanaa aikanaan ammentanut...
Laitanpa tähän yhen pienen katkelman, Psalmi 23:1-4

"Herra on minun paimeneni: ei minulta mitään puutu. Hän kaitsee minua wiherjäisessä niitussa, ja wie minua wirwoittan weden tykö. Minun sieluni hän wirwoittaa: Hän wie minun oikialle tielle, hänen nimensä tähden. Ja waikka minä waeltaisin pimiässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahuutta, ettäs olet kanssani: sinun witsas ja sauwas minun tukewat."
~~

Oikein hyvää viikonloppua!!!

Kesäinen jälkiruokaresepti...

Ajattelinpa jakaa kanssanne yhden maittavan kesäisen jälkiruoka reseptin. Tätä olen paljon tehnyt omenoista mutta nyt mustikoiden ja vadelmien kypsymisaikaan tuota reseptiä voi muunnella sesonkituotteiden mukaan. Aivan tarkkaa ohjetta ei minulla ole mutta määrät ovat suunnilleen tai sinne päin...

n 1-1,5 litraa mieleisiä marjoja esim mustikoita, vadelmia, mansikoita, herukoita.
Nämä voidellulle uunivuoalle.

Päälle sekoitettuna:
4dl mysliä tai kaurahiutaleita
1dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
n 1 dl rasvaa
1 tl vaniljasokeria

225 astetta/ n puolisen tuntia

Nautitaan lämpimänä vaahdotetun vanijakastikkeen tai jäätelön kanssa :)

~
Olen tykästynyt jotenkin kankaisiin servetteihin. Löysin maalla ollessa paikallisesta kangaskaupasta tuota beigeruudullista puuvillakangasta ja eilen ompelin kotiin päästyämme siitä noita servettejä. Tosin tuon mustikkaisen jälkiruoan kanssa en heti niitä ottanut käyttöön, mutta tuohon kuvaan ne samalla ujutin ;)


Lämmintä elokuun jatkoa tahoillenne!!!